wade marshall
september 4, 1987 (32)
straight & single
178 cm | 77 kg
manhattan, nyc
fc: jesse lee soffer
sbinney | ocean blue
Marshallit olivat hyvin toimeentuleva perhe, joka asui kaksikerroksisessa talossa Brooklynissä. Perheen pää Steve työskenteli teknologiafirmassa, ja hänen vaimonsa Cheryl tienasi elantonsa kaupungin virastotätinä. Nainen oli tiennyt lapsesta asti haluavansa tytön ja pojan, ja ne hän myös sai: syyskuussa 1987 syntyi Wade Isaiah ja elokuussa 1991 Beatrice Louise.
Esikoinen Wade suoritti koulutiensä varsin keskitasoisesti, ei yltiöloisteliaasti, mutta oli hän fiksu poika ja pärjäsi opintiellään. Erityisiä suosikkeja olivat matematiikka ja liikunta. Alaluokkien lopussa Steve-isä sai musertavia uutisia lääkäriltään. Pahalaatuinen kasvain oli levinnyt eri puolille miehen kehoa, eikä sitä voitu leikata. Wade muistaa kuitenkin leikkineensä ja pelanneensa jalkapalloa vielä pitkään isän kanssa. Steven vointi huononi lopullisesti reilun vuoden päästä diagnoosista, ja lopulta isä nukkui pois keväällä, kun seuraavana syksynä Wade täytti kolmetoista. Vielä high schoolin alku vuoden päästä tuntui raskaalta, mutta vähitellen suru muutti muotoaan ja väistyi taka-alalle.
Cherylin ja lasten apuna ja tukena pyörivät tiiviisti Steven vanhemmat sekä Cherylin äiti ja Linda-sisko. Toisinaan Wade ja Bea lähetettiin Lindan luo, jossa oli kaksin kappalein serkkuja leikki- ja peliseurana, vuoden nuorempi Noah ja tätä neljä vuotta nuorempi Lily. Linda-täti perheineen muutti kuitenkin maan länsirannikolle tuonnempana, mikä vähensi osaltaan perheiden yhteistä aikaa. Neljäntoista vanhana Wade aloitti paikallisessa juniorijoukkueessa jalkapallon peluun, mikä sekin oli omiaan lievittämään isän poismenon aiheuttamaa tuskaa. Arki alkoi vähitellen jälleen rullaamaan, vaikka hitaalta ja tahmaiselta rämpimiseltä se tuntuikin. Päivät, viikot, kuukaudet ja lopulta vuodet vaihtuivat, ja suru alkoi muuttaa muotoaan: Steve, isä ja aviomies, kulki aina sydämessä mukana, vaikkei surulle antanutkaan valtaa jokaikinen hetki.
High schoolista Wade valmistui kevään 2006 päätteeksi. Monet kaverit suuntasivat heti jatkamaan opiskeluja, mutta Wade oli jo pienenä poikana alkanut haaveilla poliisin ammatista. Hän jättäytyi tekemään hanttihommia pariksi vuodeksi voidakseen sitten hakea mukaan poliisikoulutukseen. Tuli tehtyä töitä esimerkiksi Linda-tädin miehen veljen autokorjaamolla ja kotikorttelin tutun elintarvikekioskin kassalla. Rikastumaan niistä duuneista ei päässyt, mutta työkokemusta ne antoivat ja ennen kaikkea tappoivat aikaa.
Kun ikää oli tarpeeksi, pystyi Wade hakemaan poliisikoulutukseen ja pääsi kuin pääsikin sisälle. Koulutuksen nuorukainen suoritti erinomaisesti ja se poiki työharjoittelun NYPD:n leivissä. Fiksu ja oppivainen nuori mies pääsi ihan palkallisiin hommiinkin koulutuksensa jälkeen. Koko juttu oli ihan dream come true. Unelmaduuni ja sen ohella elämään saapunut uusi tyttöystävä Josephine "Joey" Fisher tekivät Waden senhetkisestä arjesta aika mukavaa. Lower Manhattanilta löytynyt yksiö rakastutti Waden Manhattaniin.
Syksyllä 2013 Wade joutui työparinsa kanssa yövuorossa takaa-ajoon, joka päättyi onnettomuuteen. Kumpikin menetti kolarissa tajuntansa ja heräsi vasta sairaalassa. Kollega selvisi täysin, mutta Waden ongelmat alkoivat, kun hän seuraavan kerran palasi takaisin töihin. Onnettomuuden seurauksena puhjennut epilepsia, täräytti lääkäri tutkimusten jälkeen pöytään. Wade ei voinut enää jatkaa epileptikkona töitä, ei vaikka epilepsia pysyisikin lääkityksen avulla kurissa. Wade ei tiennyt mitä ajatella. Samaan aikaan, kun lähipiiri muistutti, että hän sai kiittää onneaan, että oli selviytynyt onnettomuudesta, unelma-ammattia kannatteleva matto oli vedetty tylysti hänen jalkojensa alta.
Joeyn hermot eivät kuitenkaan kestäneet itsesäälissä rypevää Wadea, vaan aikansa sinniteltyään nainen pakkasi tavaransa ja lähti. Nuoripari oli vasta hiljan laittanut hynttyyt yhteen, joten ero lisäsi Waden tuskaa entisestään. Aluksi Wade ei meinannutkaan millään päästä jaloilleen, kunnes lottovoiton tavoin selvisi, että tietoteknisessä yksikössä oli juuri vapautunut tarkastajan paikka. Esimerkiksi puhelu- ja tietokonedatan läpikäynti, sähköpostien tutkiminen, ip-osoitteiden selvittäminen eivät olleet lähellekään sitä, mistä Wade oli pikkupojasta lähtien unelmoinut. Waden harrastuneisuus tietoteknisiä asioita kohtaan oli kuitenkin avainasemassa, kun miestä kysyttiin tehtävään. Niin Wade päätyi nykyiseen tehtäväänsä, jossa hän on viihtynyt ihan hyvin – siitäkin huolimatta, ettei mikään voi enää korvata menetettyä unelma-ammattia. Siltä Wadesta ainakin tuntuu.
Tummanruskeat lyhyet hiukset, melko vakava ilme ja pituutta 178 sentin verran. Kohtuullisen lihaksikkaan vartalon peittona neutraaleja värejä ja nykyklassisia miesten vaatteita tutuista ketjuliikkeistä. Wade Marshall ei juuri valtaväestöstä eroa, kun hän kävelee kotikulmillaan Lower Manhattanilla tai matkustaa New Yorkin metrossa. Lävistyksiä ja tatuointeja Wade ei ole ymmärtänyt, mutta jos esimerkiksi muuten viehättävällä naisella sattuu jokunen huomaamaton sellainen olemaan, ei Wade toista ainakaan tästä syystä torju. Liikunta on ollut osa Waden elämää aivan pojankoltiaisesta asti. Koulun liikuntatunnit, varhaisteini-iän jalkapalloharrastus ja sittemmin juoksu, kuntosali ja esimerkiksi sulkapallo pitävät miehen liikkeessä ja kunnossa. Tupakoitsijaa Wadesta ei saa tekemälläkään. Alkoholia kuluu lähinnä seurassa ja vapaalla.
Yksityiskohtainen, tarkka, kriittinen. Suunnittelee järkevästi ja hartaudella, toimii sen jälkeen tehokkaasti ja hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Ei pidä asuntoaan läävänä, vaan huolehtii puhtaanapidosta jos ei aivan päivittäin, niin vähintään pari kertaa viikossa. Ei likaisia lattialla lojuvia kalsareita taikka pizzalaatikoita siis. Työ, järjestys ja siisteys ovat kunnioituksen kohteena. Antaa työlleen itsensä satakymmenprosenttisesti, mistä syystä unelma-ammatin riistäminen itseltä tuntuu yhäkin pahalta. Ei kuitenkaan ole vielä täysin hyväksynyt uutta työnkuvaansa, joka vaikuttaa ristiriitaisesti työhön suhtautumiseen. Kuitenkin hieman nörtti kiinnostuksenkohteiltaan, mikä sinänsä tekee uudesta työnkuvasta kiinnostavan. Pelailee myös vapaa-ajallaan jonkin verran videopelejä niin tietokoneella kuin pelikonsolillakin.
Luottamuksen voittaminen vaatii aikaa. Wade on normaalissa arkikanssakäymisessä helpohkosti lähestyttävä, suulas kaveri, joka hallitsee sosiaaliset tilanteet. Mitään myötäilijää Wadesta ei kyllä saa, hän on yleensä viimeiseen asti rehellinen mielipiteissään. Toisin kuin small talk -tilanteissa, lähempi tuttavuus, ystävyys ja jopa romanttiset ajatukset vaativat aikaa. Läheinen ystäväpiiri koostuu alle kymmenestä lapsuuden ja nuoruuden aikaisesta kaverista sekä parista poliisikollegasta. Näiden kanssa vietetään paljon aikaa, mutta samalla se vaatii myös oman ajan löytämisen. Viihtyy myös yksinään eikä kavahda satunnaista yksinoloa. Hoitaa esimerkiksi kaiken muun liikunnan yksin paitsi sulkapalloilun. Hallilla käydään yhdessä toisen poliisikollegan kanssa kerran viikossa. Kun Wadeen tutustuu, löytää mukavan ja rempseän juttukaverin, jonka hymy nousee hyvässä seurassa huulille herkästi. Työkaverit näkevät Waden ahkerana suorittajana, joka hoitaa osuutensa ja vähän enemmänkin sovitusti ajallaan. Töistään ei tavata lintsata koskaan eikä niitä laiminlyödä, ei vaikka suhtautuminen muuttuneeseen työnkuvaan onkin vielä hakusessa.
Seurustelusuhteita on takana muutama, joista vakavimpana suhde Joey Fisherin kanssa. Yhdessä viihdyttiin melkein kolme vuotta ennen kuin Joey lähti lätkimään. Tosin kuten jo todettu, on pitkälti Joeyn ansiota, että Wade jatkoi onnettomuudesta huolimatta NYPD:n palveluksessa. Tajuaisipa mies onnensa vielä itsekin. Joeyn jälkeen ei ole kuitenkaan ollut ketään. Pari hämyisän baari-illan jälkeistä yksinäistä naista, jotka olivat Waden kavereiden mielestä hyviä ideoita. Enimmäkseen mies on kuitenkin lähtenyt juottoloista yksin kotiin. Sinänsä parisuhteessa kyllä viihdyttiin. Erityisen romanttista sorttia ei kyllä olla, mutta se nyt ei varsinaisesti itseä haittaa. Myös sinkkuna on kuitenkin ihan okei olla. Tindereistä Wade ei ole innostunut.
