adam fitzgerald
september 27, 1986 (32)
straight & dating AZRA
170 cm | 70 kg
manhattan, nyc
fc: dave franco
jenni | fnywl rpg
Kasteessa kokonimekseen saanut Adam Gregory Fitzgerald syntyi syyskuisena iltana vuonna 1986 vanhemmilleen David ja Tina Fitzgeraldille esikoiseksi. David omisti menestyksekkään elintarvikekioskin ja Tina työskenteli kaupungin päiväkodissa lastentarhanopettajana. Adam oli toivottu lapsi, sillä vanhemmat olivat jo neljän vuoden ajan yrittäneet saada Tinan raskaaksi. Välillä toivo oli vähällä hiipua, ja etenkin Tina oli ehtinyt tutustua jo kaiken maailman hedelmöityshoitoihin, mutta kun loppuvuodesta 1985 raskaustesti sitten näytti positiivista ja itse raskauskin sujui moitteetta, oli toivo taas palannut Fitzgeraldin perheeseen. Kun Adam oli kolmevuotias, niin perheeseen syntyi vielä ihastuttava pikkuprinsessa nimeltään Zara Brynn.
Adamin lapsuus oli mukavaa aikaa, käytännössä hän ja Zara saivat elää lapsuuttaan pienessä kuplassa, jonka David ja Tina olivat heille luoneet. Ei se kupla negatiivinen asia ollut missään nimessä, Fitzgeraldin lapset vain tottuivat hyvään elämään ja saivat yleensä kaiken mitä vain keksivätkin pyytää. Toisinaan vanhemmat saivat käyttää sitä kuuluisaa ei-sanaakin, mutta useimmiten Adamin ja Zaran toiveet esimerkiksi leluista olivat melko vaatimattomia. Jouluisin yleensä lapset heittäytyivät villimmiksi lahjatoiveidensa kanssa, mutta muutoin heidät oli kasvatettu kiltihköiksi ja vaatimattomiksi. Kiltti Adam ei kuitenkaan ollut – ainakaan Zara kohtaan. Ei poika toiselle koskaan mitään pahaa tahtonut, mutta pitihän sitä nyt aina hieman päästä pikkusiskoa kiusaamaan.
Kun Adam oli täyttänyt kahdentoista, perheen äiti Tina sai huolestuttavia uutisia lääkäriltään. Nainen oli jo muutamia viikkoja ihmetellyt rintojensa arkuutta, ja sairaalassa otetut testit ja kuvat sitten paljastivatkin rintasyövän. Vaikka David saikin tietysti tietää asiasta ensin, ei mennyt kauaakaan, kun vanhemmat kertoivat äidin sairaudesta Adamille ja Zarallekin. Äidin sädehoidot aloitettiin saman tien, ja niihin aikoihin Davidin äidin – Adamin ja Zaran isoäidin – Catherinen eli Cathyn läsnäolo, auttoi perhettä suuresti. Lapset olivat usein mummin luona, kun äiti oli heikoimmillaan – olivat silloinkin, kun äiti sitten viimeisen kerran sulki silmänsä kahdeksan kuukauden taistelun jälkeen. Äidin poismeno oli, kuten arvata saattaa, melkoinen sokki koko perheelle, vaikka siihen olikin tavallaan osattu valmistautua. Kymmenkesäinen Zara oli tosin ainoa, joka viimeiseen asti jaksoi puhua äidin paranemisesta. Siskoaan hieman vanhempi Adam ei jaksanut olla yhtä positiivinen – ehkä siksi, että David-isäkin oli puhunut Adamille äidin tilasta enemmän kuin Zaralle.
Vuodet kuitenkin lähtivät taas vierimään, ja vaikka suru olikin – ja onkin – suuri, alkoi sekin pikkuhiljaa väistyä taka-alalle uusien asioiden tieltä. Adam selvitti tiensä lukioon asti, missä nuori miehenalku kiinnostui kunnolla matemaattisista ja luonnontieteellisistä aineista. Biologiasta tuli yksi Adamin lempikouluaineista, ja eräillä koulun ammattipäivillä poika ryhtyi tosissaan pohtimaan, olisiko hänestä jopa lääkäriksi tulevaisuudessa. Adam ei ollut täysin varma, mutta koko lukion ajan juuri nuo aiemmin mainitut kouluaineet sujuivat kuin vettä vain. Ei niin, ettei Adamin olisi mitään pitänyt tehdä niiden eteen – kyllä hän teki, mutta kaikki tuntui silti vain niin helpolta ja mielenkiintoiselta. Kun jatko-opintoihin haku tuli ajankohtaiseksi, David alkoi niskuroida poikansa tulevaisuuden haaveita vastaan. Isän mielestä Adamin olisi pitänyt lähteä lukemaan kauppatieteitä, sillä sitten nuorukainen olisi ollut oikea mies jatkamaan hänen jalanjäljissään yrittäjänä. Adam, joka oli toisinaan työskennellyt koulun ohella isänsä puljussa, tiesi, ettei haluaisi tehdä samaa työtä loppuelämäänsä. Davidin mielestä Adam ei voinut tietää sitä, sillä apupojan ja itse kauppiaan rooleja oli vaikea verrata. Lopulta Adam kuitenkin tokaisi, ettei isällään ollut oikeutta päättää, mitä hän elämällään tekisi – Adamhan oli siinä se, jonka jatko-opinnoista oli kyse, ei isän. Niinpä David sitten muutaman viikon jaksoi mököttää, kun Adam oli laittanut lääketieteelliseen korkeakouluun hakupaperit, mutta kun pääsykoekutsu kolahti postilaatikkoon, ei Davidkaan jaksanut enää näyttää happamalta. Varsinkaan silloin, kun Adam lopulta hyväksyttiinkin opiskelijaksi lääketieteelliseen.
Puhuu enemmän mitä ajattelee. Ei jaksa välittää, mitä muut hänestä ajattelevat. Komentelee mielellään muita, mutta osaa ottaa myös kritiikkiä vastaan. Niin sanotusti luonnonlapsi – kävelisi mieluummin vaikka paljain jaloin joka paikkaan, ellei äiti olisi sitä aikoinaan kieltänyt. Ja ellei silloin voisi tulla helposti kylmä. Siitäkin huolimatta, että oli syntynyt New York Cityn kaltaiseen suurkaupunkiin. Kokee vahvaa suojeluviettiä pikkusiskoaan kohtaan, kykenee olemaan suojelevan isoveljen lisäksi myös huolehtiva poikaystävä mahdolliselle paremmalle puoliskolleen. Ei tosin ole seurustellut kuin kerran, mutta sekin suhde kesti neljä vuotta. Ja vieläkin kyseisen naisen kanssa ollaan hyvissä väleissä. Ruskeat nappisilmät ja söpösti sotkussa olevat sekalaisen ruskean sävyiset hiuksensa ovat kyllä tehneet taikojaan naisrintamalla – ei kuitenkaan kaatele täysin huvikseen naisia, taikka vaihtele niitä kuin sukkia. Ymmärtää siis myös herrasmiehen elkeet ja osaa käyttää niitä sujuvasti. Puhuu näppärästi myös kielillä, siis kansainvälinenkin tapaus. Harjoittaa äidinkielensä lisäksi espanjan ja ranskan taitoja, hieman myös latinan. Inhosi high schoolin urheiluklubeja, mutta puolet senaikaisista koulukavereistaan pelasi kuitenkin jossain joukkueessa. Kävi itse ahkerasti valokuvauskerhossa ja otti paljon kuvia esimerkiksi koululehteen. Harrasti ja harrastaa yhä vapaamuotoista koripalloa kaveriporukalla; käy myös kuntosalilla ja lenkkeilemässä peruskuntoa ylläpitääkseen.
Adam ei ole erityisen kova poika kiinnittämään huomiota ulkonäköönsä. Kai se oli sitten Jumalan tahto tai jotain muuta yhtä huuhaata, että hänelle suotiin melkoisen kivannäköinen ulkomuoto luonnostaan. Siispä Adam ei juurikaan käytä aikaa laittautumiseen, mitä nyt käy tietysti päivittäin suihkussa ja käyttää deodoranttia. Joskus mies saattaa suihkauttaa hieman hajuvettä, etenkin hieman juhlallisissa tilaisuuksissa, mutta useimmiten pelkkä deodorantti ja hiusten nopea kampaaminen siistiin kuosiin riittää. Pukeutumiseltaan Adam on kuin kuka tahansa ikäisensä mies, hyvin tyypillisiä miestenvaatteita, ei erityisemmin huippumerkkejä tai –laatua, sekä melko neutraaleja värejä. Joskus Adam tosin saattaa säväyttää ja valitsee ylleen vaikkapa kirkkaankeltaisen tai –sinisen paidan. Ruumiinrakenteeltaan Adam on keskivertoa piirun verran lyhyempi mies, vain 170-senttinen. Painoltaan hän on noin 67-kiloinen, eikä kyseinen lukema juurikaan muutu koskaan, korkeintaan heittää kilolla tai parilla suuntaansa – yleensä ylöspäin, varsinkin jos Adam on lätrännyt alkoholin kanssa. Käyttää siis myös alkoholia, joskus jopa tupakkaa, mutta silloin promilleja täytyy olla veressä jonkin verran. Pääsääntöisesti Adam kuitenkin pitää tupakointia huonona tapana, eikä selvinpäin koske siihen lainkaan.
